| |
Buddhan käsityksen
ydin on hänen ensimmäisessä saarnassaan, nk. Benares-puheessa neljästä
jalosta totuudesta. Puheen mukaan olemassaolo on täynnä kärsimyksiä. Sen
aiheuttaa elämänjano tai elämänhimo, joka johtaa uudelleensyntymisiin, ja
kärsimys voi lakata vasta, kun tämä halu on alistettu. Se ei tapahdu
askeesin kautta, vaan kulkemalla aistinnautintojen ja itsekidutuksen välistä
keskitietä, "kahdenkertaista tietä", joka johtaa nirvanaan,
kärsimyksen loppumiseen.
Elämänsä loppuosan
Buddha vaelsi Gangesin maassa julistaen oppiaan. Hänen onnistui pian voittaa
suuri kannattajakunta, jonka hän järjesti munkki- ja
nunnaluostarijärjestöiksi. Näistä jälkimmäinen oli käänteentekevä uutuus.
Molempien tuli kerjätä elantonsa. Siten he antoivat maallikoille
mahdollisuuden valmistella vaativamman munkki- tai nunna-asteen
saavuttamista myöhemmässä elämässä tekemällä hyviä töitä nykyisessä. |
|
