| |
|
Intialainen alue
käsittää nykyisin Intian, Pakistanin, Bangladeshin, Nepalin ja Sri Lankan.
Luonnonesteiden takana tämä alue on kehittänyt sivilisaation, jolle on
tyypillistä kauas menneisyyteen ulottuva jatkuvuus. Aina nk. Induksen
sivilisaation synnystä n. 2 300 eKr. arkeologinen aines on luonteeltaan
erityisen "intialaista". Myöhempi arjalaisten maahanmuutto oli
merkitykseltään ratkaiseva Intian kulttuurikehitykselle, mutta ei
keskeyttänyt sitä. |
Lähde: CIA Factbook |
|
|
| |
Intian alueen yhteyksiä
ulkomaailmaan ovat kautta aikojen rajoittaneet kaakon, etelän ja luonaan
merialueet, lännen aavikkomaiset seudut luoteen, pohjoisen ja kaakon
mahtavat vuorijonot ja idän viidakkoalueet. Luonnonesteet ovat antaneet
Intian kulttuurille pysyvät rajat ja jatkuvuuden. Toki on siirtolaisia eri
aikoina tunkeutunut maahan lännestä ja kaakosta tuomaan Intian kulttuuriin
uusia ja tärkeitä piirteitä, mutta kaiken kaikkiaan ne ovat pikemminkin
auttaneet sitä kehittymään edelleen kuin tuhonneet tai jyrkästi muuttaneet.
|
|
| |
Maantieteelliset
esteet rajoittavat aluetta, jonka luonnonoloissa on suuria eroja. Himalajan
ja Deccanin laakion välillä leviää laaja, viljava tasanko Arabianmereltä
Bengalin lahdelle. Sen ovat luoneet Himalajalta virtaavat joet lietettä
kerrostamalla. Lännessä Induksen vesistö kerää Länsi-Himalajan ja
Hindukushin sateet. Keski-Himalajalta laskeutuu Ganges ja Tiibetistä
Brahmaputra. Varhaisin intialainen sivilisaatio syntyi Induksen tasangolle,
ja sen kukoistus sijoittui Gangesin tasangolle.
Joukko vuorijonoja (Aravalli,
Vindhya, Chota Nagpur) erottaa jokitasangot Deccanin laakiosta ja eristää ne
Etelä-Intiasta. Laakion länsilaitaa levittäytyvät läntiset Ghatsvuoret
jonona Gujaratista Deccanin niemimaaneteläkärkeen. Tämän vuorijonon ja
meren välissä on tärkeä rannikkokaistale. Laakion kaakkoispuolella on
hedelmällinen Tamilin tasanko. Noin 30 km Deccanin niemimaan eteläkärjestä
sijaitsee hedelmällinen Sri Lankan (Ceylon) saari.
Yllä kuvatut
pinnanmuodot auttavat ymmärtämään Intian sivilisaation kehitystä. Monet
heimot ovat paenneet vuoriseuduille vielä tänäkin päivänä, kun taas
jokijärjestelmät ja tasangot ovat luonet edellytykset yhtenäisimmille
yhteiskuntamuodoille. |
|
