| |
Islam maailmanvalta
Profeetta Muhammedin kuoleman ( v. 623) jälkeen islamin
uskonnollinen yhteisö kehittyi valloitusten myötä voimakkaaksi
poliittiseksi vallantekijäksi. Muhammed ei ollut nimennyt seuraajaansa
ja sen vuoksi hänen kuoltuaan puhkesi 700-luvun puoliväliin asti
jatkuneita verisiä taisteluja seuraajan paikasta. Profeetan seuraaja eli
kalifi oli islamin sekä uskonnollinen että poliittinen johtaja.
Ensimmäinen niistä neljästä kalifista, jotka aloittivat islamin
"kultaisen aikakauden", oli kuraisa Abu Bekr, Muhammedin
lempivaimon Aisan isä. Hän kävi voittoisia taisteluja islamista
luopuneita arabiheimoja vastaan ja yhdisti uudelleen silloisen
muhamettilaisen maailman. Samalla hän laajensi islamin valtaa suurilla
Persian ja Bysantin valtakunnan alueilla. Abu Bekr kuoli kuumeeseen
vuonna 634, jolloin profeetan seuraajaksi nostettiin Muhammedin läheinen
neuvonantaja ja appi Amir al-Muminin Umar Ibn el-Khattab (Omar
I). Hänen harteilleen kasautuivat suuret valloitukset.
Omar I määräsi armeijansa komentajan Amro Ibn el-Aas:in
valloittamaan Egyptin. Ibn el-Aas valloitti ensin al-Aristi:in ja
al-Farma:n vuonna 641 ja kohta sen jälkeen Aleksandrian. Täten Ibn
el-Aas lopetti Bysantin keisarikunnan ajan Egyptin historiassa.
Egyptistä tuli islamilainen valtio oikeauskoisen Kalifin alaisuudessa.
Kalifeilla oli tapana lähettää hallitsija Egyptiin, joka edusti heitä
hallinnossa, rukouksissa, lainkäytössä ja verojenkeruussa.
Omar I:n vaikutuksia
egyptiläisten elämään
Omar I:n tuli kymmenvuotisen kalifaattinsa aikana perustaa
järjestys, joka saattoi turvata valloitetut alueet islamille. Siihen hän
osoittautui kypsäksi.
Muhammedin aikana toteutettu käytäntö perustui siihen, että kaikki
asevoimin voitetut Profeetan viholliset olivat menettäneet oikeuden
kaikkeen kiinteään omaisuuteen. Viides osa meni muslimiyhteisölle ja
Jumalan palvelukseen. Loppu piti jakaa sotureiden kesken. Omar piti
kuitenkin parempana maksaa sotilaille kiinteää palkkaa. Arabeilla ei
saanut olla kiinteää omaisuutta Arabian ulkopuolella, ja heidät
sijoitettiin varuskuntakaupunkeihin, kuten Kufaan ja Fustatiin, missä
heillä oli vähän yhteyksiä maan väestöön.
Muut ei-muslimit saivat pitää maansa maksamalla merkittävää henkiveroa
pakkoverona (dzizya). Vastapainoksi heidät vapautettiin
sotapalvelusta, ja kaikille, jotka tunnustivat kolmea suurta uskontoa
(juutalaisuutta, kristinuskoa tai zoroastralaisuutta Iranissa), taattiin
valtion suojelu (dhimma) ja vapaa uskonnonharjoitus. Suuressa
määrin he saivat myös pitää paikkansa yhteiskunnassa. Muslimien
hallitusvalta tyytyi alussa asettamaan arabialaisia maaherroja
(emiirejä) ja muuten mahdollisimman vähän uusia virkamiehiä - muun
muassa he valitsivat koraaninlukijoita hoitamaan jumalanpalveluksia.
Omarin merkitys ei siis
rajoittunut pelkästään valloituksiin. Hän järjesti arabialaisen
maailmanvaltakunnan. Perusajatuksena oli muodostaa "oikeauskoisista"
hallitseva sotilaskasti, jota "uskottomat" elättäisivät. Siitä syystä ei
kukistettuja kansoja suinkaan tuhottu, vaan niitä kohdeltiin verraten
suopeasti: ne saivat pitää uskonnonvapautensa ja maaomaisuutensa veroa
vastaan, joka pääasiallisesti käytettiin niiden arabialaisten sotilaiden
palkkaamiseen, joita sijoitettiin varuskuntina valloitettuihin maihin.
|
|
| |
Egyptiin lähettivät
Kalifit Umar Ibn el-Khattab, Uthman Ibn Affan ja Ali Ibn Talib seuraavat
kuusi hallitsijaa:
(Hijra - Islamin kalenterin aloitusvuosi ..... lue lisää).
|
1. |
Amro Ibn al-Aas:
hänet nimesi ensimmäisen kerran kalifi Umar
20 Hijira/640 A.D. - 25 Hijira/646 A.D.
Amro Ibn el-Aas perusti al-Foustat (Tents) kaupungin, jonne hän
rakennutti moskeijan, ruoppasi Oum al-Moumenin (uskovaisten äiti)
lahden ja perusti Nilometerin.
|
Vuonna 23 H/644 A.D.
Uthman seurasi Umaria kalifina. Hän asetti seuraavat hallitsijat
Egyptiin:
|
|
2. |
Abdullah Ibn Saad,
25 H/ 646 A.D.
|
|
3. |
Mohamed Ibn Abi
Hozaifa Ibn Outba Ibn Rabiea´Ibn Abd Shams Ibn Abd Manaf
35 H/ 656 A.D.
|
Kalifi Uthman murhattiin
vuonna 35 H/656 A.D. ja Ali Ibn Abi Talib:sta tuli kalifi.
Hänen nimeämänsä hallitsijat:
|
|
4. |
Quaiss Ibn Sa´d Ibn
Ebada al-Anssari
37 H/ 657 A.D.
|
|
5. |
Al-Ashtar Malik Ibn
al-Harith al-Nakhei
37 H / 657 A.D.. Hän kuoli ennen kuin edes saapui Egyptiin.
|
|
6. |
Mohamed Inb Abu Bakr
al-Seddik
37 H/ 658 A.D. |
|
|
