Jorman virtuaalipassi maailmanhistoriaan
ja tähän päivään

Varhainen maanviljely ja karjahoito Afrikassa

Pohjois- Afrikka ja Sahara olivat vuosien 9000 - 4000 BC. aikana metsien ja ruohostomaiden peitossa. Alueen sademäärä oli korkea ja siellä oli runsaasti jokia ja järviä sekä luonnollisesti runsaasti kaloja ja muuta veden elämää.  Antropologit arvelevat, että alueelle muutti ihmisiä niin Välimeren rannikkoalueelta kuin myös Saharan eteläpuolelta. Ihmiset kasvattivat lampaita ja vuohia, kuten he olivat tehneet mm. Välimeren rannikkoalueella. Samoin järvissä ja joissa kalasteltiin. Kalastusvälineinä olivat mm. harppuuna, onki ja verkko. Kun yhteisöt asuivat paikallaan, alkoivat he käyttää myös saviastioita sekä viljellä ravintokasveja käyttäen kivisiä että puisia maanmuokkausvälineitä. Idässä Niilin rannalla, jota myöhemmin kutsuttiin Nubiaksi, ihmiset viljelivät 6000 B.C. durraa ja hirssiä sekä vehnää, jonka oletetaan olevan Afrikkalaista alkuperää. Keskisen- Saharan alueella ihmiset kasvattivat karjaa jo 4000 BC.

Sitten joskus 3500 B.C. Pohjois- Afrikan ilmasto muuttui kuivemmaksi. Sahara alkoi muuttua vähitellen autiomaaksi.  Ruohostomaat ja metsät hävisivät.

Antropologit arvelevat, että osa ihmisistä muutti pohjoiseen Niilin rannoille. He vievät mukaan viljelykasvinsa: vehnän, ohran, pellavan, erilaiset vihannekset sekä kotieläimensä lampaat ja vuohet. Samoin kenties osa ihmisistä muutti etelään kosteimmille seuduille ottaen mukaansa kotieläimensä: siat, lampaat, vuohet, nautakarjan ja ennen kaikkea maanviljelytaitonsa.

Samanaikaisesti ne ihmiset, jotka muuttivat etelään Saharasta, aloittivat pienimuotoisesti maanviljelystä ja karjahoitoa. Kun taas ihmiset, jotka elivät päiväntasaajan molemmin puolin metsäalueella, jatkoivat metsästäjä-keräilijä elämäänsä. Eteläisessä Saharassa karjanhoitoa rajoitti tse tse kärpänen, joka levitti kuolemaa niin ihmisten kuin karjan keskuudessa.

Egyptiläiset saattoivat elää rauhassa niin vihollisilta kuin villieläimiltä olihan heillä suojanaan ankara ja kuiva erämaa ja etelässä korkea vuoristo sekä pohjoisessa meri. Suotuisat olosuhteet niin maanviljelykselle kuin karjahoidolle kasvatti egyptiläisen yhteiskunnan suuremmaksi ja vauraammaksi kuin muualla Afrikassa. Syntyi pieniä kyliä, joista sitten kasvoi kaupunkeja.

Sota ja rauha Egyptissä

Niilin rannoille syntyi Ylä- ja Ala-Egyptin valtiot. Nämä kävivät keskenään sotia aina vuoteen 2900 BC. Tällöin valtiot yhdistyivät yhden kuninkaan alaisuuteen. Yhdistyneen Egyptin ensimmäiseksi kuninkaaksi tuli legendaarinen Menes. Egypti säilyttikin sitten omintakeisen kulttuurinsa kunnes siitä tuli osa Rooman valtakuntaa 30 BC.