| |
Varhainen maanviljely ja
karjahoito Afrikassa
Pohjois- Afrikka ja Sahara olivat vuosien 9000 - 4000
BC. aikana metsien ja ruohostomaiden peitossa. Alueen sademäärä oli
korkea ja siellä oli runsaasti jokia ja järviä sekä luonnollisesti
runsaasti kaloja ja muuta veden elämää. Antropologit arvelevat,
että alueelle muutti ihmisiä niin Välimeren rannikkoalueelta kuin myös
Saharan eteläpuolelta. Ihmiset kasvattivat lampaita ja vuohia, kuten he
olivat tehneet mm. Välimeren rannikkoalueella. Samoin järvissä ja joissa
kalasteltiin. Kalastusvälineinä olivat mm. harppuuna, onki ja verkko.
Kun yhteisöt asuivat paikallaan, alkoivat he käyttää myös saviastioita
sekä viljellä ravintokasveja käyttäen kivisiä että puisia
maanmuokkausvälineitä. Idässä Niilin rannalla, jota myöhemmin kutsuttiin
Nubiaksi, ihmiset viljelivät 6000 B.C. durraa ja hirssiä sekä vehnää,
jonka oletetaan olevan Afrikkalaista alkuperää. Keskisen- Saharan
alueella ihmiset kasvattivat karjaa jo 4000 BC.
Sitten joskus
3500 B.C. Pohjois- Afrikan ilmasto muuttui kuivemmaksi. Sahara alkoi
muuttua vähitellen autiomaaksi. Ruohostomaat ja metsät hävisivät.
Antropologit
arvelevat, että osa ihmisistä muutti pohjoiseen Niilin rannoille. He
vievät mukaan viljelykasvinsa: vehnän, ohran, pellavan, erilaiset
vihannekset sekä kotieläimensä lampaat ja vuohet. Samoin kenties osa
ihmisistä muutti etelään kosteimmille seuduille ottaen mukaansa
kotieläimensä: siat, lampaat, vuohet, nautakarjan ja ennen kaikkea
maanviljelytaitonsa.
Samanaikaisesti
ne ihmiset, jotka muuttivat etelään Saharasta, aloittivat
pienimuotoisesti maanviljelystä ja karjahoitoa. Kun taas ihmiset, jotka
elivät päiväntasaajan molemmin puolin metsäalueella, jatkoivat
metsästäjä-keräilijä elämäänsä. Eteläisessä Saharassa karjanhoitoa
rajoitti tse tse kärpänen, joka levitti kuolemaa niin ihmisten kuin
karjan keskuudessa.
|
|
| |
Sivistyksen ilmestyminen
Egyptiin
Niili saa vetensä etelässä satavista trooppisista
sateista. Niilin vesi nousee aina heinäkuun alussa ja laskee sitten
lokakuussa jättäen jälkeensä hedelmällisen lietteen. Tämä joen tuoma
liete mahdollisti maanviljelyksen Niilin rannoilla. Ihmiset alkoivat
myös johtaa kanavilla vettä kauemmaksi kuiville alueille ja samoin he
tekivät vesisäiliöitä, joihin varastoitiin tulvakauden vettä, jota
sitten kuivana kautena käytettiin kasteluun. Joskus vuonna 3500 BC.
egyptiläiset alkoivat käyttää patoja ja sulkuportteja veden keruuseen ja
kasteluun. Egyptissä viljeltiin vehnää, ohraa, papuja, salaattia,
hernettä, retiisiä, sipulia, oliiveja, taateleita ja viikunoita,
Kotieläiminä heillä oli nautakarjaa, lampaita, vuohia ja sikoja.
Rakentaminen jatkui seuraavan tuhat vuotta ja vuoteen 2000 BC. molemmin
puolin Niiliä oli saatu aikaan pato- ja kastelujärjestelmät maanviljelyn
ja karjahoidon tarpeisiin.
Egyptiläiset
saattoivat elää rauhassa niin vihollisilta kuin villieläimiltä olihan
heillä suojanaan ankara ja kuiva erämaa ja etelässä korkea vuoristo sekä
pohjoisessa meri. Suotuisat olosuhteet niin maanviljelykselle kuin
karjahoidolle kasvatti egyptiläisen yhteiskunnan suuremmaksi ja
vauraammaksi kuin muualla Afrikassa. Syntyi pieniä kyliä, joista sitten
kasvoi kaupunkeja.
Sota ja rauha Egyptissä
Niilin rannoille syntyi Ylä- ja Ala-Egyptin valtiot.
Nämä kävivät keskenään sotia aina vuoteen 2900 BC. Tällöin valtiot
yhdistyivät yhden kuninkaan alaisuuteen. Yhdistyneen Egyptin
ensimmäiseksi kuninkaaksi tuli legendaarinen Menes. Egypti
säilyttikin sitten omintakeisen kulttuurinsa kunnes siitä tuli osa
Rooman valtakuntaa 30 BC.
|
|