Miten Anssi Asuja sai nimen Matti Muuttaja
olla infinitiivi
Tässä on Matti Muuttaja. preesens
Hän ei ole enää Anssi Asuja. preesens
Kauan sitten hänen nimensä oli Anssi Asuja. imperfekti
Silloin hän ei ollut vielä Matti Muuttaja. imperfekti
Nyt hän on ollut jo jonkin aikaa Matti Muuttaja. perfekti
Pitkään aikaan hän ei ole ollut Anssi Asuja. perfekti
Pienenä poikana hän oli ollut aina kotona. pluskvamperfekti
Hän ei ollut koskaan ollut edes naapurissa. pluskvamperfekti
 

 
asua, muuttaa, saada

infinitiivi
Anssi oli asunut aina maalla omakotitalossa. pluskvamperfekti
Hän ei ollut asunut missään muualla. pluskvamperfekti
Niinpä hän sai nimen Anssi Asuja. imperfekti
Eräänä päivänä hän sanoi: "En halua enää olla Anssi Asuja. infinitiivi
Tahdon muuttaa kaupunkiin ja asua kerrostalossa." infinitiivi
Niin hän muutti kaupunkiin ja asui kerrostalossa. imperfekti
Mutta kerrostalossa hän ei asunut kauan. imperfekti
Hän ei muuttanut toiseen kerrostaloon vaan rivitaloon. imperfekti
Tähän mennessä hän on muuttanut monta kertaa. perfekti
Hän on asunut vuorotellen monessa rivitalossa ja kerrostalossa. perfekti
Omakotitaloon hän ei ole muuttanut kertaakaan. perfekti
Hän ei ole enää asunut kertaakaan omakotitalossa. perfekti
Nyt hän edelleen muuttaa rivitalosta kerrostaloon ja kerrostalosta rivitaloon. preesens
Hän asuu vuoroin toisessa ja sitten taas toisessa. preesens
Ja ehkä ensi vuonnakin hän muuttaa ja asuu ja sitten taas muuttaa. (futuuri = preesens)
Mutta omakotitaloon hän ei muuta. Hän ei asu enää omakotitalossa. preesens
Kun hän oli muuttanut ensimmäisen kerran, pluskvamperfekti
hänen nimensä ei ollut enää Anssi Asuja. imperfekti
Hän ei ollut muuttanut vielä kymmentäkään kertaa, pluskvamperfekti
kun hän sai nimen Matti Muuttaja. imperfekti
Mutta mitäpä tuosta! Hän on nyt onnellinen, preesens
koska hänen nimensä ei ole enää Anssi Asuja vaan Matti Muuttaja. preesens