Itsenäistyminen:

                                    Suomen itäraja 1323-1743
                                    Suomen rajat eri rauhoissa
                                    Sortokaudesta itsenäisyyteen
                                    Suomen sota vuonna 1918
                                    Manner-Euroopan vallat tunnustavat Suomen
                                    Suomen Kansalle. (Suomen Senaatti)
                                    Kartat: Suomi 1918 ja Suomi 1920
                                    Suomen vaakuna
                                    Suomen lippu
                                    Presidentit

 

SUOMEN ITÄRAJA 1323-1743

 

Lähde: "Karjala tutuksi"    
               Karjalan Liitto
ry.

www.karjalanliitto.fi

 

SUOMEN RAJAT ERI RAUHOISSA

Suomen nykyiset rajat (sininen väri ja katkoviiva)
Suomen rajat eri rauhojen mukaan (keltainen väri)

1323 PÄHKINÄSAARI
Ruotsin vallan alla

1595 TÄYSSINÄ
Ruotsin vallan alla

1617 STOLBOVA
Ruotsin vallan alla

1721 UUSIKAUPUNKI
Ruotsin vallan alla

1743 TURKU
Ruotsin vallan alla

1809 HAMINA
Venäjän vallan alla

1920 TARTTO
Itsenäinen Suomi

1940 MOSKOVA
Itsenäinen Suomi

1944 MOSKOVA  (1947 PARIISI)
Itsenäinen Suomi

 

 

Sortokaudesta itsenäisyyteen

Venäjä pyrki 1800-luvun lopulla yhdistämään reuna-alueensa ja varmistamaan rauhan rajoillaan. Suomessa nämä venäläistämistoimet tunnetaan sortokausina, joiden alkaessa vuosisadan vaihteessa Suomi ja Karjala olivat kuitenkin jo kypsyneet yhtenäiseksi kansalliseksi alueeksi. Venäläistämistä ryhdyttiin vastustamaan sinnikkäästi.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua alettiin harkita Suomen irrottamista Venäjästä. Venäjän vallankumouksen aiheuttamassa sekasortoisessa tilassa Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuussa 1917. Maailmansodan päätyttyä vahvistettiin Tarton rauhassa vuonna 1920 itsenäisen Suomen raja kulkemaan siten, että Vanhan Suomen alue, Karjalankannas ja Laatokan Karjala mukaan lukien kuuluivat Suomeen kuten autonomiankin ajalla.

Venäjän sisällissodan takia myös Vienan ja Aunuksen karjalaiset pyrkivät itsenäistymään tai liittymään Suomeen. Suomalaiset vapaaehtoisjoukot tukivat aluksi näitä pyrkimyksiä.

Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomi luovutti valloittamansa Repolan, mutta sai siitä korvauksena Petsamon ja osan Kalastajasaarentoa. Itä-Karjalassa pyrittiin vielä 1920-luvun alussa siirtämään rajaa, mutta puna-armeija kukisti nämä yritykset.

Venäjään jäänyt itäinen Karjala sai rajoitetun itsehallinnon aluksi vuonna 1920 perustettuna Työkansan kommuunina, jonka rakentamiseen Suomesta kansalaissodan jälkeen paenneet punaiset aktiivisesti osallistuivat, mutta kokivat myöhemmin traagisen kohtalon Stalinin vainoissa.

Lähde: "Karjala tutuksi"
               Karjalan Liitto ry.

 

Suomen sota vuonna 1918

Suomessa 28.1.-15.5.1918 käyty sota, jonka toisena osapuolena olivat Suomen eduskunnan ja senaatin joukot eli valkoiset ja näiden tueksi myöhemmin saapuneet saksalaiset joukot ja toisena kansanvaltuuskunnan johtamat punaiset ja bolsevikkivallankumousta tukeneet, Suomessa olleet venäläiset sotavoimat. Suomen sotaa on nimitetty vapaussodaksi, koska sen tulokseksi on katsottu se, että Suomi tuli Venäjästä poliittisesti riippumattomaksi ja saavutti täyden valtiollisen itsenäisyyden. Nimitykset: kansalaissota, sisällissota ja luokkasota panevat taas pääpainon sodan syntyyn vaikuttaneisiin, Suomen sisäisiin, poliittisiin ristiriitoihin ja sosiaalisiin vastakohtaisuuksiin. Puhekielessä on aikaisemmin käytetty myös nimitystä: kapina. Mikään näistä nimityksistä ei ilmaise kaikkia sotaan liittyneitä seikkoja. Vielä nykyäänkin vaikuttavat poliittiset vastakohtaisuudet ovat aiheuttaneet sen, että mitään nimityksistä ei ole täysin haluttu hyväksyä.

Lähde: Uusi Tietosanakirja Oy
              Helsinki 1965

 

Manner-Euroopan vallat tunnustavat Suomen

Neuvosto-Venäjä ja Ruotsi 4.1., Ranska ja Saksa 6.1., Tanska ja Norja 10.1., Englanti 6.5., Yhdysvallat 7.5. ja kaikkiaan 14 valtiota tunnustaa Suomen vuoden 1918 aikana.

 

Suomen Kansalle.

Suomen Eduskunnan istunnossa tänä päivänä on Suomen Senaatti puheenjohtajansa kautta antanut Eduskunnan käsiteltäväksi m.m. ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi Suomelle. Antaessaan tämän esityksen Eduskunnalle on Senaatin puheenjohtaja Senaatin puolesta lausunut:

Suomen Eduskunta on 15. päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltiaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalla itsenäisenä kansakuntana.

Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähinnä eräitä toimenpiteitä Eduskunnan puolelta. Suomen voimassaoleva Hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus nyt on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi, ehdotuksen, joka on rakennettu sille perusteelle, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännöksiksi tästä asiasta sekä muitakin lakiehdotuksia, jotka tarkoittavat tyydyttää kipeimmät uudistustarpeet ennen uuden hallitusmuodon aikaansaamista.

Sama päämäärä vaatii myös toimenpiteitä Hallituksen puolelta. Hallitus on kääntyvä toisten valtioiden puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema, nälänhätä ja työttömyys pakottavat Hallitusta asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömien tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä.

Venäjän kansa on, kukistettuansa tsaarinvallan, useampia kertoja ilmoittanut aikovansa suoda Suomen kansalle sen vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen. Ja laajalti yli sodan kaikkien kauhujen on kaikunut ääni, että yhtenä nykyisen maailmansodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena. Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimystä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon. Ja Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.

Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.
Helsingissä 4. päivänä joulukuuta 1917.

Suomen Senaatti;

P.E. Svinhufvud             E.N. Setälä                     O.W. Louhijärvi
Kyösti Kallio                 Jalmar Castrén                Onni Talas
Arthur Castrén               Heikki Renvall                 Juhani Arajärvi
Alexander Frey              E.Y. Pehkonen             

A. E. Rautavaara

Senaatti antaa eduskunnan käsiteltäväksi ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi 4. joulukuuta 1917.

Lähde: Vuosisatamme Kronikka
            Gummerus Oy
           
           

                                                

                      SUOMI

                     Tehty Maanmittaushallituksessa 1918

wpe3.jpg (71767 bytes)

Ó Maanmittauslaitos

 

SUOMEN TARTON RAUHAN RAJAT
                        14.10.1920

Kartta2.jpg (71933 bytes)

Ó Maanmittauslaitos

 

SUOMEN VAAKUNA

Heraldiikka - sekä vaakunatiede että vaakunataide - kertoo tavallaan historiaa; yksilöiden, sukujen, kuntien, valtioiden vaiheista.

Suomella on ollut oma vaakuna jo yli 400 vuotta. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa antoi v. 1556 pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnaksi. Seuraavana vuonna 20-vuotias Juhana sai herttuakunnalleen vaakunan, jonka yläosaa koristi kruunu.

Vuoden 1591 vaakunan kruunu on myös koristeellinen. Leijona on Götan leijona, aseet Karjalan vaakunasta, yhdeksän ruusua on vain täytteenä, eivät kuvaamassa yhdeksää maakuntaamme. Tällä hetkellä niiden kyllä voidaan katsoa symboloivan yhdeksää historiallista maakuntaamme; Ahvenanmaata, Hämettä, Karjalaa, Lappia, Pohjanmaata, Satakuntaa, Savoa, Uuttamaata ja Varsinais-Suomea.

                                                Kustaa Vaasan hautamuistomerkistä
                                                oleva Suomen suuriruhtinaskunnan
                                                vaakuna vuodelta 1591.
                                                Upsalan tuomiokirkko.
                                                                Lähde: "Iltavirkku"

Vuosina 1579 - 1595 käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä sotaa Karjalan alueista, itärajasta oli ollut jatkuvaa kiistaa. Kumpikaan - ei Juhana eikä Iivana - nähnyt sodan lopputulosta. Suomen vaakuna heijastelee sodan voittoisaa vaihetta. Folkungien Götan leijona on temmannut oikeaan etukäpäläänsä lännen suoran miekan ja polkee jalkoihinsa idän käyrän sapelin - Ruotsi murskaa Venäjän.

Suomen vaakunan värit: kenttä on punainen, leijona on kultaa, ruusut hopeaa, samoin miekan ja sapelin terät.

Suomi liitettiin autonomisena valtiona Venäjään Haminan rauhassa v. 1809. Vanhasta suuriruhtinaskunnan vaakunasta tuli uuden valtion - Suomihan oli valtio valtiossa - ulkoinen tunnus, joka on nähtävissä sen valtaistuimen selkäkappaleessa, jolla valtaistuimella Aleksanteri I istui Porvoon tuomiokirkossa ottaessaan vastaan Suomen säätyjen uskollisuudenvakuutusta v. 1809. Lokakuussa samana vuonna maamme vaakuna sai virallisen vahvistuksen.

Suomen vaakuna vahvistettiin lailla vuonna 1978. Sen 1 §:n mukaan Suomen vaakuna on Suomen historiallinen vaakuna. Tämä pohjautuu Kustaa Vaasan hautamuistomerkin vaakunakuvaan. Sen nykymuodon suunnittelija on heraldinen taiteilija Olof Eriksson.

Vuonna 1936 komitea jätti mietintönsä, jossa suositeltiin kruunun palauttamista tai sen korvaamista tähtikoristeisella kypärällä. Valtakunnan vaakunaan ehdotettiin kahta karhua kannattamaan kuusenrunkoalustalla leijonavaakunaa sekä tekstiä, valiolausetta: VAPAA VANKKA VAKAA. Komiteamietintöä ei hyväksytty. Kruunu ei palautunut vaakunaamme. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 suuriruhtinaskunnan vaakuna muuttui sellaisenaan itsenäisen valtion vaakunaksi.

Leijonavaakunammekin viettää 80-vuotisjuhlia tänä vuonna (1997) jo yli 400-vuotiaana.

Lähde: "Iltavirkku"
             Timo Larjontie

www.tpk.fi/fin/instituutio/lippu_ja_vaakuna.html

 

SUOMEN LIPPU

Siniristilippu on kansallinen tunnuksemme, jonka käyttöön jokaisella suomalaisella on oikeus. Zacharias Topeliusta on pidetty sinivalkoisen tai oikeammin valkosinisten väriemme esitaistelijana. Hän ylisti näitä värejä runollisesti sinisten järviemme ja valkoisten hankiemme kuvaksi. Muitakin yhtä runollisia ilmaisuja lippumme väreistä on käytetty.
Suomen siniristilippu otettiin käyttöön 1918, kun eduskunta toukokuun 29. päivänä vahvisti sitä koskevan lain. Vain valtiolipun yksityiskohtiin on tehty vuosien aikana muutamia muutoksia. Lippulaki uusittiin 60 vuotta myöhemmin 26.5.1978.

Lähde: UUSI PIKKUJÄTTILÄINEN
            WSOY 1985


www.tpk.fi/fin/instituutio/lippu_ja_vaakuna.html

www.suomalaisuudenliitto.fi

 

SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTIT

 

KAARLO JUHO STÅHLBERG 1919 - 1925

LAURI KRISTIAN RELANDER 1925 - 1931

PEHR - EVIND SVINHUFVUD 1931 - 1937

KYÖSTI KALLIO 1937 - 1940

RISTO HEIKKI RYTI 1940 - 1944

C. G. E. MANNERHEIM 1944 - 1946
www.mannerheim.fi

JUHO KUSTI PAASIKIVI 1946 - 1956

URHO KALEVA KEKKONEN 1956 - 1982

MAUNO HENRIK KOIVISTO 1982 - 1994

MARTTI AHTISAARI 1994 - 2000

TARJA HALONEN 2000 -
www.tpk.fi