Paluu pääsivulle

Köyhien paratiisista hyvinvointilähiöksi

Rekolan ja lähikylien historiaa



Rekolan kylä sijaitsee pääradan varrella, ja on tänään kukoistava omakotialue. Paitsi ydin-Rekolasta tulee kouluumme oppilaita myös lähikylistä Asolasta, Koivukylästä ja Matarista. Ylläolevassa kuvassa talosta oikealle olevalle pellolle on rakennettu nykyinen Rekolan koulu. Kuvan talo on edelleen paikallaan Rekolantien varrella.



Hiukan nimihistoriaa

Rekolan kylän nimi juontaa historiansa aina keskiajalta asti, jolloin tilallinen Anders Räckhals luovutti maitaan pitäjänkirkolle sillä ehdolla, että hänelle luettaisiin joka sunnuntai messu aina tuomiopäivään asti. Miten lie käynyt messun lukemisen, mutta kylän nimi kertoo tänään entisestä omistajastaan. Vielä tämän vuosisadan alussa kylä tosin oli ruotsinkielinen ja nimeltään Hanaböle. Kerrotaan, että tämä nimi taas tuli ruotsalaisen ruotusotamiehelle palveluksessa annetun nimen mukaan."Hane" tarkoittaa piilukkomusketin jousihanaa. Asolan kylän nimi on huomattavasti uudempi. Vuonna 1944 sodan loputtua oli asunnoista maassamme kova pula. Eduskunta hyväksyi lain, joka antoi mahdollisuuden naimisissa oleville rintamamiehille saada asuntotontti ja rakennuslaina valtiolta. Yksi tällainen alue oli nykyinen Asola. Kylän nimi on kunnianosoitus Asutushallitukselle ja ASO:n pääjohtajalle Veikko Vennamolle. Koivukylä sai nimensä siitä, kun eräs mäki paloi ja palon jälkeen siihen rupesi kasvamaan koivuja.



Kiinalaiset hakkasivat Rekolan ja Matarin metsät savipelloiksi

Hanabölen kylä oli perinteinen maatalouskylä Helsingin pitäjässä. Tiloille kuuluivat myös metsäalueet. Vuonna 1914, Venäjän vallan aikana, nämä metsät hakattiin koska puita tarvittiin Helsingin reuna-alueilla tehtäviä vallitustöitä varten. Vanhat rekolalaiset muistelevat, että puunkaatohommissa olivat Venäjän armeijan palveluksessa olevia kiinalaisia.

Metsien kaataminen teki kylien maisemista toivottomia savipeltoja. 1920-luvulla perustettiin Rekolaan yksityinen tieosuuskunta ja linja-autoliikenne ulottui Rekolaan asti. Tosin vain poutasäällä. Liikennöinti oli pakko lopettaa heti, kun tuli liian märkää. Rekolantie rakennettiin vuonna 1933. Ennen sitä Hanabölen myllylle menevät korsolaiset upposivat tuon tuostakin hevoskärryineen Matarin suomaisemiin.



Omakotitaloja ja kesäasutusta

Vuonna 1907 Rekolasta ruvettiin myymään maita ja halvalla meni. Ilmoitus Suomettaresta 14.4.1907 kertoo:

A.Alli: 120 taalaa maata, peltoa ja metsää kauniilla paikalla Räckhalsin pysäkin vieressä joen rannalla luovutetaan osuuskunnalle tai myydään palstoittain. 100-200 mk tynnyrinala. Hyvä metsä, rakennusaineita löytyy.


Vielä tänäänkin Rekolassa asuva taiteilija Elvi Maarni vietti lapsuutensa kesät Rekolassa, ja hänellä on siltä ajalta värikkäitä muistoja. Kesäasukkaat eivät olleet kovin varakkaita ja mökit olivat usein pelkkää lautaa. Elvi Maarni puhuukin Rekolasta köyhien paratiisina. Uimapaikka oli Pikkukoski. Siellä mammat kylpivät alasti ja parantelivat näin reumatismiaan. Kerran korkea venäläinen virkamies sattui ajamaan ohi, ja tämän jälkeen mammat määrättiin käyttämään uimapukua.



Työpaikat Helsingissä - mutta
Suomi-verkkareita ja hetekoita Rekolassa

Vuosisadan alussa vielä puolet Hanabölen asukkaista olivat maataloustöissä. Kylän kasvaessa lisääntyivät Helsingissä ja radanvarressa sijaitsevat työpaikat. 1920-luvulla junamatka Helsinkiin kesti 47 minuuttia. Valtionrautateiden konepaja ja Tikkurilan väri- ja vernissatehtaat olivat tärkeimpiä työnantajia. Vakulan talossa Rekolassa oli omaa pienteollisuutta. Siellä on aikanaan valmistettu sekä Suomi-verkkareita että hetekoita. Rekolassa toimi myös Koskelan tiilitehdas.

Lue enemmän Rekolan historiasta:
Litzén, Aulikki: Helsingin esikaupunkialueella 1900-1970. Painettu 1987.
Rekolan omakotitaloyhdistyksen 30-vuotisjulkaisu.
Rekolan koulun 5A: Muutoksia Rekolan ympäristössä. Köyhien paratiisista hyvinvointilähiöksi. Rekola 1992.




Paluu pääsivulle